Uusi analyyttinen menetelmä, jolle on ominaista korkea spesifisyys ja vahva herkkyys, on kehitetty onnistuneesti 4,4′-metyleeni-bis-(2-kloorianiliinin), yleisesti nimellä "MOCA", määrittämiseksi ihmisen virtsasta. On tärkeää huomata, että MOCA on hyvin dokumentoitu karsinogeeni, ja sen karsinogeenisuudesta laboratorioeläimillä, kuten rotilla, hiirillä ja koirilla, on vahvistettu toksikologinen näyttö.
Ennen tämän uuden menetelmän soveltamista todellisissa työympäristöissä tutkimusryhmä suoritti ensin lyhytaikaisen alustavan tutkimuksen rotilla. Tämän prekliinisen tutkimuksen päätavoitteena oli tunnistaa ja selventää tiettyjä MOCA:n virtsaan erittymiseen liittyviä keskeisiä erityispiirteitä eläinmallissa – mukaan lukien erittymisnopeus, aineenvaihduntareitit ja havaittavien pitoisuuksien aikaikkuna – luoden vankan tieteellisen perustan menetelmän myöhemmälle soveltamiselle ihmisnäytteissä.
Prekliinisen tutkimuksen valmistumisen ja validoinnin jälkeen tätä virtsaan perustuvaa havaitsemismenetelmää käytettiin virallisesti arvioimaan MOCA:lle altistumisen laajuutta ranskalaisten teollisuusyritysten työntekijöiden keskuudessa. Kysely kattoi kaksi pääasiallista MOCA:han läheisesti liittyvää työskentelyskenaariota: toinen oli MOCA:n itsensä teollinen tuotantoprosessi ja toinen MOCA:n käyttö kovettimena polyuretaanielastomeerien valmistuksessa, mikä on yleinen sovellusskenaario kemian- ja materiaaliteollisuudessa.
Tutkimusryhmä havaitsi näissä skenaarioissa työntekijöiltä kerättyjen virtsanäytteiden laajamittaisen testauksen avulla, että MOCA:n erittymistasot vaihtelivat suuresti. Tarkemmin sanottuna erittymispitoisuudet vaihtelivat havaitsemattomista tasoista – alle 0,5 mikrogrammaa litrassa – enintään 1 600 mikrogrammaan litrassa. Lisäksi, kun virtsanäytteissä oli MOCA:n N-asetyylimetaboliitteja, niiden pitoisuudet olivat johdonmukaisesti ja merkittävästi alhaisemmat kuin lähtöyhdisteen (MOCA) pitoisuudet samoissa näytteissä, mikä osoittaa, että MOCA itsessään on ensisijainen virtsaan erittyvä muoto ja luotettavampi altistumisen indikaattori.
Kaiken kaikkiaan tästä laajamittaisesta työperäisen altistumisen arvioinnista saadut tulokset näyttivät heijastavan oikeudenmukaisesti ja tarkasti kyselyyn osallistuneiden työntekijöiden MOCA-altistustasoja, sillä havaitut erittymistasot korreloivat läheisesti heidän työnsä luonteen, altistumisen keston ja työympäristön olosuhteiden kanssa. Lisäksi tärkeä havainto tutkimuksessa oli, että analyyttisten määritysten valmistuttua ja kohdennettujen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden – kuten ilmanvaihtojärjestelmien parantamisen, henkilönsuojainten käytön tehostamisen tai prosessien toiminnan optimoinnin – toteuttamisen jälkeen työpaikoilla MOCA:n erittymistasot virtsaan altistuneilla työntekijöillä osoittivat usein selvää ja merkittävää laskua, mikä osoittaa näiden ennaltaehkäisevien toimenpiteiden käytännön tehokkuuden MOCA:lle altistumisen vähentämisessä.
Julkaisuaika: 11.10.2025